Artikkelin hakemisto

Kasvihuonekaasut

Kasvihuonekaasuiksi kutsutaan kasvihuoneilmiötä aiheuttavia ilmakehän kaasuja. Hiilidioksidilla on ratkaisevin merkitys ilmaston lämpenemisessä ja siitä aiheutuvassa ilmastonmuutoksessa. Myös muut kasvihuonekaasut voimistavat omalta osaltaan luonnollista kasvihuoneilmiötä, mikä nostaa maapallon lämpötilaa.

Luonnollisen kasvihuoneilmiön kannalta tärkein kasvihuonekaasu on vesihöyry, mutta koska ihmisen toiminta ei sen pitoisuuksiin juuri vaikuta, sitä ei yleensä käsitellä kasvihuonekaasuna.

Hiilidioksidi

CO2 on väritön ja hajuton kaasu, joka sinällään on vaaraton. Tuotamme hiilidioksidia joka kerta, kun hengitämme ulos. CO2 on tärkeä osa luonnon kiertokulkua kasvien, eläinten ja ihmisten välillä. Ilmakehässä CO2 päästää auringon valon lävitseen, mutta estää auringon lämpösäteilyn heijastumista takaisin avaruuteen, jolloin ilmasto lämpenee.

CO2-päästöjen osuus on 80 prosenttia kaikista maapallon lämpenemistä aiheuttavista kaasuista. CO2-päästöistä noin 75 prosenttia on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Lisäksi päästöjä tulee metsien hävittämisestä ja teollisuudesta. Sen pitoisuus ilmakehässä on noussut esiteollisen ajan noin 280 miljoonasosasta (ppm) noin 370:een, eli 0,037 prosenttiin. Pitoisuuden vuotuinen kasvuvauhti on ollut viime vuosikymmeninä vajaa puoli prosenttia vuodessa.

Highslide JS

Hiilidioksidin elinikä ilmakehässä on pitkä - vaikka päästötaso jäädytettäisiin nykyiselle tasolle, ei ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu pysähtyisi. Ilmakehän, biosfäärin ja merien tasapainotilan saavuttaminen vie pitkän ajan.

Metaani

Metaani (CH4) on noin 23 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Ilmakehän metaanipitoisuus on nykyään noin 1,75 ppm, ja vuotuinen kasvuvauhti puolen prosentin luokkaa. Metaanin pitoisuus on kaksinkertaistunut esiteollisesta ajasta, ja sen eliniäksi ilmakehässä arvioidaan noin 9-15 vuotta.

Metaanipäästöistä noin 70 % on ihmisen toiminnan aiheuttamia. Suurimmat lähteet ovat fossiiliset polttoaineet, riisinviljely, nautakarja, kaatopaikat ja jätevedenkäsittely.

Dityppioksidi

Dityppioksidin (N2O, eli typpioksiduuli tai ilokaasu) pitoisuus ilmakehässä on nykyisin noin 13 % suurempi kuin esiteolliseen aikaan.

Sen elinikä ilmakehässä on noin 120 vuotta. Ihmisperäisistä typpioksiduulilähteistä tärkeimmät ovat maankäytön muutokset, typpilannoitteet, typpihapon valmistus ja polttoprosessit. Myös esimerkiksi henkilöautojen katalysaattorit aiheuttavat typpioksiduulipäästöjä.

F-kaasut

Fluoria sisältävät ns. F-kaasut ovat voimakkaita ja pitkäikäisiä. Tunnetuimpia uusia kasvihuonekaasuja ovat halogenoidut hiilivedyt, joita ei esiinny luonnostaan ilmakehässä, vaan ne ovat teollista alkuperää ja niitä käytetään esim. erilaisissa kylmälaitteissa.

Erityisen tärkeitä ovat ns. CFC-yhdisteet, jotka sisältävät klooria ja fluoria. Näiden yhdisteiden pitoisuuden kasvu ilmakehässä on kuitenkin pysähtynyt sen jälkeen, kun niiden käyttö kiellettiin Monteralin poöytäkirjassa. Niin sanottujen HCFC-yhdisteiden pitoisuudet jatkavat kasvuaan ilmakehässä. CFC-yhdisteet on korvattu HFC-yhdisteillä, jotka eivät tuhoa otsonikerrosta, mutta aiheuttavat kuitenkin ilmastonmuutosta.

Muita F-kaasuja ovat muun muassa perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet), rikkiheksafluoridi (SF6) ja typpitrifluoridi (NF3), joita käytetään teollisissa sovelluksissa.