Artikkelin hakemisto

Tarvitaan hillintää ja sopeutumista

Siedettävä ilmastonmuutoksen taso

Ilmastonsuojelun tavoitteena on rajoittaa ilmastonmuutos ekologisesti ja sosiaalisesti siedettävälle tasolle. YK:n ilmastosopimuksen mukaan kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä olisi vakiinnutettava "tasolle, joka estäisi vaarallisen ihmisen aiheuttaman puuttumisen ilmastojärjestelmään". Tämä tavoite tulee saavuttaa niin, että ekosysteemit ennättävät sopeutua ilmastonmuutokseen, ruoantuotanto ei vaarannu ja taloudellinen kehitys etenee kestävällä tavalla.

"Siedettävän tason" suuruudesta ei kuitenkaan olla vielä päästy yksimielisyyteen. Esimerkiksi vuonna 1990 YK:n alainen kasvihuonekaasuja käsittelevä neuvoa-antava ryhmä (Advisory Group on Greenhouse Gases, AGGG) esitti kaksi erilaista tavoitetatasoa ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Ensimmäinen, "pienemmän riskin taso", tähtäsi enintään yhden asteen lämpenemiseen, ja toinen "suuremman riskin taso", oli kahden asteen lämpeneminen.

Vuoden 1990 jälken ilmakehään on vapautettu niin paljon kasvihuonekaasuja, että yhden asteen tavoitteeseen pääseminen on hyvin epätodennäköistä. Nykyään mm. Euroopan Unionin tavoitteena onkin rajoittaa lämpeneminen kahteen asteeseen.

Ilmastoherkkyys ja päästöjen vähentämisen aikataulu

Arviot siitä, kuinka paljon tulevaisuuden kasvihuonekaasupitoisuudet lämmittävät ilmakehää, riippuvat oletetusta ilmastoherkkyydestä. Ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan sitä lämpötilan nousua, joka seuraa hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistumisesta suhteessa esiteolliseen aikaan. Pilvisyyden vaikutukset ovat ilmastoherkkyysarvioiden suurin epävarmuustekijä. IPCC:n mukaan herkkyys on todennäköisesti välillä 1,5–4,5°C.

Jos pystytään arvioimaan ilmastoherkkyys ja asettamaan tavoiteraja lämpenemiselle, voidaan laskea taso, jolle ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet pitää vakiinnuttaa, jotta tietty keksilämpötilan taso ei ylity. Koska ilmastoherkkyyttä ei pystytä arvioimaan tarkasti, tavoiteltavaa kasvihuonekaasujen pitoisuutta ei voida yksiselitteisesti laskea.

Ilmastopolitiikassa tärkeällä sijalla onkin niin sanottu varovaisuusperiaate. Se, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei voida vielä nykytietämyksen perusteella ennustaa varmasti ei tarkoita, ettei syytä huoleen olisi. Vaikka vaikutukset saattavat olla arvioitua pienempiä, ne voivat olla myös suurempia. Pahimmassa tapauksessa ilmastonmuutos voi positiivisten palautekytkentöjen takia alkaa edetä kiihtyvää vauhtia katastrofaalisin seurauksin. Siksi on perusteltua vähentää päästöjä, vaikka vaikutuksista ei olekaan yksityiskohtaista tietoa.

IPCC:n päästöskenaarioiden perusteella voidaan laskea aikataulut päästövähennyksille, jotka tarvitaan pitoisuuksien vakiinnuttamiseksi eri tasoille. IPCC:n viidennessä arviointiraportissa arvioidaan, että jos kasvihuonekaasupitoisuudet rajoitetaan tasolle 450 ppm hiilidioksidiekvivalenttia, niin maapallon keskilämpötilan nousu rajoittuu ajan mittaan kahden asteen tasolle esiteolliseen aikaan verrattuna. Tälle tasolle pääseminen edellyttää huomattavia (40-70%) globaaleja päästövähennyksiä vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 2010, ja nollapäästöisyyttä vuonna 2100. 

Jos hillintätoimia viivytetään nykyhetkestä vuoteen 2030, vaikeutuu kahden asteen tavoitteeseen pääseminen huomattavasti. 

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen

Highslide JS

Ilmastonmuutosta voidaan hidastaa ja sen aiheuttamia vahinkoja lieventää vähentämällä kasvihuonekaasujen päästöjä. Ilmasto on kuitenkin lämmennyt jo 0,7 astetta, ja tähän mennessä ilmakehään päästettyjen kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutus jatkuu vielä pitkälle tulevaisuuteen. Vaikka päästöt lopetettaisiin kokonaan, ilmasto lämpenisi vielä yli puoli astetta tällä vuosisadalla. Päästöjen voimakas leikaaminen vaatii aikaa, joten todennäköisesti lämpötila nousee vielä huomattavasti enemmän. Näin ollen ilmastonmuutoksen hillintätoimien lisäksi on varauduttava ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.

Ilmasto on jo muuttunut, ja ihmiset ja yhteiskunnat eri puolilla maailmaa ovat joutuneet sopeutumaan siihen. Esimerkiksi tulvat, helleaallot ja myrskyt vaativat nopeaa sopeutumista. Muuttuviin oloihin sopeutuminen on vaikeaa ja kallista, jos siihen ei olla varauduttu etukäteen. Niinpä ilmastonmuutoksen sopeutumisen ennakkosuunnitteluun on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Myös Suomelle on laadittu Ilmastonmuutoksen Sopeutumisstrategia. Suunnittelun avulla voidaan vähentää sopeutumisen kustannuksia ja torjua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia tehokkaammin.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä yhteiskunnan ja ympäristön haavoittuvuus vaihtelevat aluieittain. Näin ollen myös sopeutuminen vaatii alueellisesti räätälöityjä toimia kaikkialla maailmassa. Sekä ympäristön että yhteiskunnan sopeutumista tarvitaan, joista jälkimmäistä on helpompi edistää. Sopeutumisessa tulee varautua sekä sään ääri-ilmiöihin että keskilämpötilan nousun vaikutuksiin.

Jos maapallon keskilämpötila nousee 2–4 °C, tietyt vaikutukset ovat odotettavissa ympäri maailman: luonnon monimuotoisuus köyhtyy merkittävästi, maatalouden tuottavuus laskee ja merenpinta nousee. Erityisen vaikeassa asemassa ovat suoraan luonnosta elantonsa saavat alkuperäiskansat sekä vähiten kehittyneet maat ja köyhimmät kansanosat.

IPCC:n mukaan yli 4 °C:en keskilämpötilan nousu ylittää paitsi fysikaalisten ja biologisten myös sosiaalisten järjestelmien sopeutumiskyvyn. Paikallisesti lämpötila voi nousta enemmänkin jo pienemmällä keskilämpötilan nousulla.

IPCC muistuttaa neljännessä arviointiraportissaan, että vaikka sopeutuminen onkin välttämätöntä, ei se kuitenkaan riitä ratkaisemaan kaikkia odotettavissa olevia ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tästä syystä ilmastonmuutoksen hillintää ja sopeutumista tulee edistää samanaikaisesti. Ilmastonmuutoksen edetessä sopeutumismahdollisuudet vähenevät ja sopeutumistoimet tulevat kalliimmiksi, mikä korostaa aikaisen toiminnan tärkeyttä. Mahdollisista sopeutumisen rajoista ja todellisista kustannuksista ei vielä ole tarkkaa tietoa. Selvää kuitenkin on, että aikainen sopeutuminen yhdessä tehokkaan ilmastonmuutoksen hillinnän kanssa tulee huomattavasti edullisemmaksi kansakunnille kuin rajoittamattoman ilmastonmuutoksen aiheuttamat tuhot.